Perjantai

Perjantaiaamuun yksi ihana perjantai biisi.

Tää on kyllä taas semmosia mielipiteenjakajia varmasti, mutta ei se mitään. Pääassii että minä tykkään, hah. Ensikosketus tähän kappaleeseen tuli joskus karaokessa(!) ja siitä lähti minun ja tämän kappaleen rakkaustaival. Oonpas itekki tainnu joskus, varmaan vahingossa, laulaa tämän karakoossa.

Karakoosta puheenollen. Joskus mummolle tuli kerrottua, että olin laulamassa karaokea. FAIL. Ensinnäkin "karaoke" on ihan liian monimutkainen sana meidän yheksääkymmentä käyvälle mummolle. Toiseksi, jos ei ihminen ymmärrä, että puhelinta voi kantaa mukanaan, niin mitenkä se ymmärtäisi, että jostain näkyy sanat ja toisesta paikkaa kuuluu ääni ja sitten lauletaan mikkiin ja sitten vielä sekin ääni kuuluu jostain. Ja että siellä ei lauleta ehkä niitä lauluja, joita mummo sielä toivoisi laulettavan.

Mummosta on tainnukkin tulla yks blogini vakiovierailijoista. No, mummot on ihania. (Meidän mummon naapurit voi olla toista mieltä mummoni ihanuudesta, sen verran siellä telkkaria huudatetaan. Kuka nyt kuulokojetta yksin ollessa pitäs paikallaan, humpuukia!)

Kertokaahan jotain kommelluksia liittyen mummoihin! (Tähän ois ihana laittaa pätkä Mummo-sarjakuvaa, mut ei, se ei oo meidän mummo siinä sarjakuvassa :D)

Mummotarinat kehiin kuomaseni!