Syksyvärit levii miun päähän

En ois uskonu sanovani tätä, mutta poltetunoranssi, sinapinkeltanen, viininpunainen ja se semmonen vihree on jotenki tänä syksynä ihania. Ja se näkyy kutimissa:

Pipo, jota jouduin purkamaan aikasta monta kertaa, kun huomasin kämmänneeni. Pipo, jonka jouduin laittamaan syrjään, ennen kuin hermot palaisivat ja puikot katkeaisivat. Jota oli ihana tehdä. Ja josta alkoi tämän syksyn neulomisvimma.

Seuraavaksi puikoilla:

Unohdin mainita, jotta ohjeen myssykkäiseeni otin TÄÄLTÄ. Hyväksi havaitsemani neuleohjesivusto, jossa ohjeita voi ettii esim. langan tiheyden perusteella (Jos ei satu ko. lankoja omistamaan. Joensuussa noita lankoja myydään ainaki Käsityövakassa).

Tulevaisuuteni designmammana?

Erään maanantaipäivän mesettelyä siskosten kesken:

henhi:

mitenhän sitä ku on kaikkia design ihanuuksia lapsiperheessä.

ehkä ne on kestäviä ihanuuksia

nasu:

tavrat on käyttöä varten 

henhi:

niin on. en silti haluis et miun vitun kallis tuoli ois leikkikalu 

siksi en ehkä ikinä osta kallista tuolia.

nyt menen masuasennosta slekäasentoon ja tartun johonkin jotai voi lukea.

 nasu:

en ikinä istu siun kalliille design tuolille

 henhi:

ei mulloo ikinä rahaa ostaa semmsota

 nasu:

istun lattialla

henhi:

istusin siinä ite jos ois

ei muut sais

nasu:

ja et sais kaatua sillä

henhi:
ja jos ois design valaisin niin siitä valostaki saisin nauttia vain minä
no en tietenkään ku just ja just uskaltasin hengittää ettei se hajoo
 nasu:
desing astioista ei syö muut kun sinä
henhi:
haluan mummon kiikkutuolin
no ei tietenkään
nasu:
helppoja illalliskutsuja
henhi:
ehkä jotain leipää voi. mut ei mitään mistä voi jäädä jälki, kuten kepsuttia. minä vaan saan.
muille kattaa pahvilautaset ja itelle posliinisen
nasu:
ja lapset on niinkun vilijonkan tytöt
henhi:
mulla on ne parikyt muumimukiakin oikeastaan vain itseäni varten
nasu:
kun äitin tavarat on arvokkaita
henhi:
niin tietenkin on. aitauksessa leikkivät.
samanlaisissa vaatteissa siellä. syövät muovisankosta.
leikkivät kävyillä. sisätiloissa ei voi leikkiä oikein millään, ainakaan kävyillä. sotkua tulee.
imureilla ja siivousvälineillä voivat leikkiä.
design tarvikkeita ei saa pyyhkiä
nasu:
vaan parempihan ne lapset ois pukea designiin
henhi:
niin mutta ne likaa ne!
nasu:
ja sitten komentaa että seisotte vaan hiljaa paikallaan kuluttamatta niitä
henhi:
se kyllä kävis
vaan lapset hikoilee
yök.
mut jos on monta lasta, ne voi siellä aitauksessa olla alasti ja lämmittää toisiaan ja ne designasut vois olla seinällä koristeena.
nasu:

ahahahaha

vähänkö miusta tulee superihana täti

henhi:
rymyyt niiden kans. mut saat rymytä, kuhan tuot hyväntuoksuisina takasin.
nasu:
ja annan niitten istua huonekaluilla, ehkä jopa hyppiä sohvalta toiselle laavavirtaa varoen
henhi:
voit myös ostella niille jotain designii niin miun designaarteisiin jää enempi rahaa
kamalaa
jalka voi murtua
nasu:
niin voi
henhi:
sohvasta
nasu:
mutta se ei haittaa
ne on varmaan kirpparilta
tai ikeasta
henhi:
aika likasta
nasu:
joo voit painepesurilla aina huljuuttaa ne kun ne tulee tätilästä
henhi:
täytyy hommata sellainen desinfiointi kaappi
voikohan lapsia pestä pesukoneessa..
nasu:
:D
henhi:
eiks oo 7kg:n pesukoneita.
niin ei kai ne ihan heti seittemää kiloo paina. useamman vuoden voi koneessa pestä.
yheksässä kympissä
 

On syksy niin ihmeellinen

On syksy niin ihmeellinen. Minä kaikkea ymmärrä en.
Miten vihreä maa, värin uuden nyt saa,
linnut lentävät merien taa.

... Mihin siilit ja etanat käy? Niitä syksyllä missään ei näy.
Mihin pois katoaa, missä siilien maa,
mullan allako ne asustaa?

Kuka vaahterat kauniiksi saa, värit muuttaa ne, nyt punertaa?
Kuka pensselillään lehdet käy värjäämään?
Missä maalarin tuon kotimaa?

Miten kypsyvät puolukat nuo? Mistä karpalot päälleen saa suo?
Mikä punertumaan saapi marjat ja maan?
Syksyn ihmeitä kaikki on vaan.

On syksy niin ihmeellinen, minä kaikkea ymmärrä en.
Miten muutoksen saa koko kesäinen maa?
Värit hehkuvat nyt loistossaan.

 

Ihana pian 10-vuotias pikkuveli oli laittanut naamakirjaan nämä sanat. Googlettamalla se selvisi lastenlauluksi. Ja siskotyttökin sen tunnisti. Ihanat sanat. Ihana velipoika. Sivistyksessäni oli reikä. Ei ole enää. Ainakaan kyseistä reikää.

Kuvat www.weheartit.com

Huivivinkkejä

P.S. I love fashion -blogin kommenttiboksissa oli linkki tähän videoon. Aika hauska. Joten aikani kuluksi laitan sen tänne.

Ihan vaan, että seuraavan kerran kun taas sidon sen huivini kaulaani samalla tavalla kuin aina ennenkin, tiedän, että voisin toimia myös toisin.. :D

Jänskättää

Voi himpsutti et osaa ihmistä jännittää. Tai no ei enää jännitä kyllä, mutta aikasemmin jännitti.

Valmistuin joulukuussa ja tässä työttömänä ollessa sitä on vähän tullu siihen tulokseen, että en minä ikinä mitään töitä saakaan. Oon surkee, enkä oikeesti tiedä mistään mitään.

Tänään sain kutsun haastatteluun. Kyseessä ei oo ihan oikee työ, mut jos sais vaikka potkastuu kengän oven väliin. Ensin pitäs tietty vakuuttaa porukka siitä, että oon erinomainen. Tai ainakin kehistyskelpoinen.

Viiksi ehdotti, että tanssisin siellä jonkun kivan tanssin. Jos se hurmaisi. Ehkä en.

No, eiköhän se hyvin mene, vaikka en hommaa saiskaan. Lupaan olla lannistumatta.

Mutta kaiken tän pohdinnan jälkeen kaikista eniten mieltä askarruttaa.

MITÄ IHMETTÄ MIE PUEN PIÄLLE...???

vinkkejä?

Ai niin ja kyllä mie ehkä taas uskon, että osaan ja tiedän ja kykenen.

kuva täältä

Huomenta!

Heräsinpäs tuossa äskön. Mulla on ihan tavallista, että heti herätessä päässä soi joku biisi. Kaikki samaa kokevat tietävät, et se ei sieltä hevillä lähe (eh eh). Ja joskus se ei ole mitään kovin laadukasta. Tänä aamuna piähän koskkoo, mutta ei hätiä. Spotifysta päänisisäisen musisoinnin jo aloittanut biisi uudelleen soimaan, kaffekuppisaavi käteen ja siitä se lähtee. Hieman heräämistä ja sit mummon luokse siivoamaan.

Mukavaa keksiviikkoo kaikille!

Äitin on pakko ostaa Abba-karaoke dvd itselleen. ABBA ON IHANA.

Kirppisaarrerotsi ja kotikotinen

Hyvää sunnuntaita kaikille tasapuolisesti! Pari päivää siinä meni, että asunto saatiin kondikseen, mut ai että nyt on mukava olla. Nopeamminkin olisi voinut toki toimia, mutta Viiksi on vähän hitaampaa sorttia. Parempi edetä hitaasti, ettei polonen turhaa stressaannu.. (kröhömn..)

Lupasin, jotta esittelen jotain ihanaa ja tässä se on. Ruskea nahkatakki löyty Jättkirppikseltä. Hintaahan sillä oli 25€, mutta kaipa se on nahkatakista ihan käypä hinta. Ainakin kun vertaa niihin muihin samanhintasiin nahkatakkeihin, joiden nahka on kaukana pehmosesta ja siististä. Pääteltiin, et mahtaa olla Turkin tuliaisia tämä takki. Mut sehän on ihan se ja sama, vaikka ois sitten Perämeren pohjasta. Pääasia et tää tykkää.

 No kyllä mie nyt vähän epäilen, ettäkö ihan ympäri talven tässä tarkenisin ilman mitään muuta varusteita. Mutta sateisessa Lehtiä Ilosaaressa -tapahtumassa tämä kyllä piti minut oikein ihanasti lämpimänä. Vieläkö vähän hehkuttasin...no en kait. Onkos hieno? Öököttääkö nahkatakit?

Huomasin muuten siellä samaisessa edellä mainitussa musiikkitapahtumassa, että takkimuodin ykkösiä nuorehkon väen parissa ovat parka-takit ja nahka-/tekonahkatakit. Väreinä kaikki vaaleesta beigestä ruskeen eri sävyjen kautta mustaan (siinäpä vasta onkin monta väriä..). Näin myös muutaman punaisen takin. Ja erään wanna-be-Bladen...Muotiraportti.

Niin siihen kodinmuokkaukseen sen verran, että järjestys vaihtui pikkusen, taas tuli sitä paljon hekutettua tilantuntua lisää :D Erilaisia tilaratkaisuja jne.. Viitateen edellisiin kursivoituihin sisustussanoihin, oon pari kertaa kuullut miesten päivittelevän (räkästä naurua) noita hienoja sanontoja..

Ihana keltanen kyltti pääsi taas esiin. Tuolla alhaalla lukee siis "asioimisto", eikä "toimisto", niinkun helposti voisi arvata.

 Yksin kotona lauantai-iltana. En tykkää siitä sitten yhtään. Kun kaikki blogit oli luettu, niin hetken meinasin rueta pelaa konsolilla. Kunnes tuli palapelintekohimo. Oon alottanu ton mustavalkosen palapelin aikasta monta kertaa, mut joku siinä mättää. Ehkä puuttuu muutama solunen päästä. Tai keskittymä. Mut tiiän ainakin, et multa puuttuu se palapelimatto. Oishan se kiva, että ku ne hermot lopulta menee, niin sen palapelin voisi vaan rullata piiloon, eikä tartteis suutuspäissään länttiä sitä palasiks ja laatikkoon. Välttys seuraavan palapelinrakennushimon kohdalla siitä deja vu-tunteesta.

Luulen, että tälläkin kertaa siinä käy niin, että kokoon siitä ehkä 1/3 ja sit tulee tenkkapoo. Kirppiksellä olis ollut sellanen palapelimatto tuossa männä viikolla. Harmi, etten sillon vielä tiennyt tarvitsevani semmoisen ihan ehdottomasti. Pitäähän nyt jokaisella ihmisellä olla palapelimatto... No, oli mattoa tai ei, palapelihimo on hallitseva olotila. (Ja tossa palapelissä näkyy miesperse! Alaston mies makoilee sängyllä lakanansa kanssa..)

 Parista korista rakentelin tollasen hyllykön. Sinne sai näppärästi noita tyttöjen juttuja survottuu. Toinen kori oli toiminu ikuisuuden lehtikorina, toinen noin puolisen vuotta naulakon alla kenkähyllynä :D.. Luulin et ne olis ollu samankokoset, mut eipähän nuo oo. Ei taida olla ees samanlaiset. Väliäkös tuolla.

 Yleismaisemaa. Sänky muutti siis kulmaan. Nurkkaan jääneeseen "kolmioon" kasasin lehdistä pinot, toimii tasona lampulle jne. Sinne mahtuu myös ihanasti piiloon modeemit sun muut härpäkkeet. Ja se kerää ihanasti pölyä.

Lämmikettä

Klicklick!

Eilen löyty kirpparilta jotain aivan mahtavaa, joka päällä aloin himoitsemaan punaisia housuja. Siitä se ajatus sitten lähti. Yritän kohta vähän siivota, josko sit ois mukavampi kuvailla se ihanuus.

Kaksi sanaa

True Blood.

Hyvä farkkudiili

Heissuli vei! Tällä viikolla on ollu vaikkas minkälaista menoo ja meininkii. Tai ei nyt mitään erikoisia, mut semmosta kivaa epäkotonaolemista. Mm. kaupungilla käymistä (ja työkkärissä...), kaverin luona juoruamista (kannattaa pyöräillä, ulkona on ihana syksyn tuoksu!) ja eilen oli taas kaupungillapyörimispäivä. Syynä siihen More to Love -neidit Mimmi ja Peppi, jotka oli Sokoksella esittelemässä Gossip-mallistoa. Niitähän piti käydä ihastelemassa, ja siis voi että ne naiset on oikeesti ihan yhtä ihania, ku mitä tää internet antaa ymmärtää.. No mutta en enempää jauha heistä, kun alatte epäilee miun mielenterveyttä..

Mutta siis. Gossip-mallistossa ois ollu yhet kivat farkut, vaan onneksi siellä ei ollu jäljellä sitä kokoa, joka ois ehkä ollu oikea. Koska Jim&Jillistä löyty jotain ihan älytöntä. Cheap Mondayn farkut oli alennettu kymmeneen euroon. Ja sitten ku kassalle niitä kiikutin, niin ihana myyjä (ihana, koska se kehu miun ponchoo..) kysyi, mistä rekistä housut otin, ja kertoi, että ko. rekissä on kaikki tuotteet ota 2, maksa 1.

Siinä sitten pyllerö loikki ilopompuilla sinne rekille ja lopputulemana päädyin ottamaan toiset samanlaiset, mutta pienemmät farkut :D On tässä viimeaikoina ollu tuota kutistumaa, niin ajattelin et pitäähän sitä nyt yhet skinny jeanssit olla. Niissä pienemmissä on onneks vähä paremman pitunen lahjekki. Niissä isommissa kun on 34 tuumaa ja mulla on jalkoja ehkä kolmen tuuman edestä.

Tämmöiset ovat ne pökät. 

kuva täältä

Siinä se meniki ilta hipelöidessä omaa persittä. Hyvä perse. Ja sitte illalla ku sovittelin niitä laihuusfarkkuja niin neki mahtu ja meni kii. Mahamakkara vähän inhottavasti jää tarjottimelle, joten jotain on vielä tehtävissä. Mut pointti oli se, että mulla on farkut. TAVALLISENKOKOSTEN IHMISTEN KAUPASTA. haha.

Ja torillahan oli myös markkinat. Tänäänkin olisi vielä. Ostin lakuja. Tässä näitä erikoisen hienoja taidekuvia:

Aika musta lakumaku.

Viime viikolla Vilasta kalastettu clutch on ihana. Tartteisin vaan nyt sit ton väriset kengät.. Posti toi toissapäivänä Kotivinkin (siis se on ihan tilattu [humoristinen viittaus blogimaailman piilomainontajupakkaan]) ja illat on kulunut Lauren Weiasbergerin Viime yönä Chateau Marmontissa -kirjaa. Ihan viihdyttävää hömppää.

Oranssia kirpsakkuutta syksyyn. Nää lakat on yksiä suosikkeja kyllä.

Yks uus ihana sormiasia jäi kuvaamatta. Ehkä muistan huomenna. Huomenna ois meininki käydä matkustajasatamassa, siellä on joku sadonkorjuutapahtuma.

Mukavaa viikonloppua kaikille tasapuolisesti. Mitäs meinasitte viikonloppuna puuhata?

Maalla on mukavaa

Noniin. Käväsin vanhempien luona yhen yön reissulla. Välillä on mukava mennä jonnekin, jossa voi kävellä ulko-ovesta suoraan pihalle ja olkkarin ikkunasta näkyy peltomaisema. Vanhempien talo ei oo mikään maatila, eikä varsinaisesti kai ihan maallakaan, kun kylälle on pari kilsaa, mut onhan se nyt tähän kaupunkielämään nähen ihan maalla, ihanasti maalla. Ja kyllä sielä paska sen verran toisinaan haisee, et siinä on kiire viedä vähän kosteet pyykit sisälle turvaan..

Tämä on kärpässieni.

 Ropikin oli siellä. Ropi rakastaa elää maalla.

 Ei se tarkkuus, vaan se tunnelma.

 Käväsin jäähallissa.

Meidän perheessä on urheilija. Ihkaoikee pakki.