ensin tuntui siltä ja sitten tuntui toiselta

Siinä on tää sunnuntai kiteytettynä. Ensin tuntu että en halua tehä tänään mitään. Sitten tuntu, että haluisin kummiski jotain tehä. Ja nyt taas oon ihan sitä mieltä etten tee tänään mitään :D Saa nähä mitä tästä tulee.

Oon tähän mennessä lukenu yhen kirjan ja lukenu aamukaffetta sängyssä. Sitten oon käyny suihkussa ja syöny aamupalaa noin kello 14.00. Sitten mietin, että lenkillä ois kiva käydä ku on hyvä ilmaki, ja sitte muistin, et en haluu käydä kahta kertaa suihkussa kahen tunnin sisällä.

Seuraavaks ehkä jatkan tätä koodailua tai sitten en. Voi kun mulla olis pleikkari tai wii tai joku muu ihana värkki, jolla voisin itteni viihdyttää. No, tuolla odottaa Anna-Leena Härkösen Ei kiitos, jos sitä vaikka alkas lukee. Meinasin pari iltaa tuhota sen kirjan ku miun vesimuki "vähän" kaatu. Ja sitä vettäki oli ihan "vähän". Ei sille niin pahati käyny ku pelkäsin ja annoin kuivaa sen tiiviisti kiinni painettuna, pikkusen on sivujen yläreunassa kosteusvaurion jälkiä.. Mutta siis pointti oli se, että toivottavasti en joudu sitä maksamaan :D

Ei mulla muuta. Jatkan tässä ei minkään tekemistä.

maksamakkaraa ja rosmoja

Aamulla siinä leipäpalasta runnoessani mietiskelin et miks ihmeessä se maksamakkara on semmosta jönkkii. Miksei se voi semmosta helpostilevittyvää. Sitten jos joku semmosen keksii niin se ei kuitenkaan maistu yhtä hyvältä. Vaalee leipä + maksamakkara = mössömaksaleipä. ruisleipä + maksamakkara = täydellisyyttä. On siinä tässä minunki elämässä siis melekosia haasteita.

Sitten haluan kertoa, että oon hirveän ahkera opinnäytetyön kirjottaja. Koska kello on yli kolme (herranenaika se oli vasta kaks!) ja oon yhä koululla. Ainoastaan pääovi on auki ja kaikki valot on sammutettu. Paitsi tästä minun itselleni valtaamasta työhuoneesta. Mulla on sohva ja pari nojatuolii ja kaks tietokonetta ja pöytävalaisin. Mut ehkä ens viikolla tulen häädetyksi tästä. En kenenkään pakotteesta, mutta luulen et yleisen hälinän alkaessa on parempi siirtyy muihin tiloihin. Mulla on nimittäin semmonen ominaisuus, että jos joku tuolla nyt huutas että: nakki, niin saattasin ihan hyvin löytää sen nakin seuraavan kerran jostain ihan kummallisesta asiayhteydestä keskeltä oppariani. Niin siksi pitää mennä hiljaiseen tilaan. Siihen tarvii vaan semmosen läpyskän ja se pantti maksaa 30e enkä vielä raaski sitä maksaa. Ehkä ensi viikolla.

Niin sitä olin sanomassa että tää on ihan äärimmäisen pelottavaa olla täällä yksin. Kuitenki jotain rosmoja. Siksi lähdenkin N. Y. T. nyt vetämään täältä.

Hauskaa perjantaita!

Bisnesnaiselle uskottavuutta

Miettikääpä nyt. Olet joku semmonen iso kiho jossain ja työhaastatteluun tepsuttelee just valmistunu reilu parikymppinen nainen eli tyttönainen (tyttö). Se on vähän orvon näkönen niissä olevinaan työhaastettaluun sopivissa vaatteissaan ja liian korkeissa koroissaan (tennarit ei kai käy?). Sillä on olalla laukku ja se istuu siihen penkkiin ja sitten kun se kaivaa sieltä laukustaan pinkin pikkuriikkisen High School Musical calenterin... No se pointti jokatapauksessa on se, että tuleva bisnesnainen tarvitsee bisnesnaisen tittelin arvoisen kalenterin. Vaikka oiski työtön, niin silti on hyvä olla varautunu olemaan bisnesnainen. Ettei ekassa tapaamisessa tajuu, ettei oo muistanu ostaa uutta kalenteria ja laukusta kurkkii High School Musical ja Zac Efron..

Unohetaan tästä se et tuskin työhaastattelussa kalenterii kaivellaan. Tai mistäs minä tiiän jos se on joku uus bisnesnaisten palkkaamisten kriteeri, nähdä niiden kalenteri.

Niin et mie toivosin tämmöstä. Ja ah ku vielä ois nahkaset kannet niin oispa mukava sitä hipeltää nahka nahkaa vasten..

Loppuun voin kertoa, että mulla ei ole High School Musical kalenteria kylläkään,  mutta se eka dvd on. Ja mie tykkään niistä leffoista..

"Kas vain", sanoi kesä kun huomasi syksyn talloneen sen.

Kesä oli ja mäni. Sade hakkaa ikkunoihin ja niin pois päin. Ihan tulin pitkästä aikaa blogiini ja täällä oli kommentti! Siitä ihan innostuin. (Oikeesti tulin tänne et sulen koko skeidan mut enhän mie voi ku mulla on yks lukijakin.) Oon niin ylpee. Yritän ehkä kirjottaa useemmin ja laittaa kuvia harvemmin. Koska jos on kuvia niin ei tartte tekstii ja tässä on kuitenkin kirjottamista varten tää loota (kuva kertoo enemmän ku tuhat sanaa, kaikki tietää..)

Piti kertomani että oon tehny ens kevättä silmälläpitäen kevätsiivouksen! Toissapäivänä jynssäsin keittiötä kaks ja puol tuntia semmosella pikkusella tiskaussienellä. Sieni siitä kärsi, mutta keittiön pinnat ei kärsinyt lainkaan, vaan ne arvatkaa mitä... puhdistuiii! Voin kertoa, että hella kannattaa väliajoin vetää irti kolostaan ja putsata maisemat.. Terveisin kehittyvä kotirouva.

Asunnon järjestystä on myöskin vaihdettu eilen. Se on nyt oikein erinomainen, tilava ja on ku ois loft-asunnossa. Sänky sai jatkoelämää ainaki monta vuotta kun siitä poistettiin jalat (aikaisemmin selällään nukkuja oli kuin riippukeinussa notkollaan ja mahallaannukkuja [allekirjoittanut] oli sit niinku vastariippukeinussa..). Ikkunaseinän ikkuna tuntuu hirmun isolta loftasuntoikkunalta ja kaikkea semmoista.

Sitten voin kertoa muuta tästä kesästä. Käärmeenpuremia 0, ampiaisenpuremia 0, ihmisenpuremia 0. En kerro montako itikanpuremaa, koska en tiiä, eikä ketään kiinnosta, koska ne on syöny kaikkia. Enempi kiinnostas jos joku ois säästyny niiltä kokonaan..Ilmoittautukoon hän! Lisäksi olen lomaillut ja ladannut akkujani tulevaisuuden koitoksia varten. Kamalaa jos ei ens kesänä ookkaan kesälomaa. Tai oikeestaan se ois ihanaa, koska tietäsin olevani töissä. Ja se ois hyvä.

Sitten. Oon syöny herneksii, mansikkoisii, ja ihan liian vähän vesimeloonia. Miten väärin on, että kun menee ostamaan vesimeloonia vartavasten sen halvan hinnan takia toiselta puolelta kaupunkia, niin sitä ei oo. Vääärin. Prkl.

Tänään olen käynyt ihanan Dodo Harakan kanssa kirpputorilla ja olin oikein reipas. Korissani kantelin kahta purkkia, kunnes päätin etten halua niitä täyttämään nurkkia. Semmonen runo. Olin aika ylpee. En ois kyllä köyhtyny ku 2€ ja ne ois ollu kivat ja nyt vähän kaduttaa kun niitä mietin mut siltikin. Hyvä minä. Mulla meinaan meinaa tursuu täällä..

Oon keränny kirpputorille myytävää! Mulla on yks ihan p...a keittokirja ja kaks tai kolme hiuspantaa. Ihana päästä romusta eroon. Joko noilla kamoilla lähen varaamaan pöytää. Menisköhän viikossa kaupaks.. Voisin myydä siellä vaikka myös käytettyjä lamppuja. Tai, kuten kerran todistin, avattu minigrip-pussipakkaus! Kuinka nerokasta. Jos tulee rahantarve niin ei kun vaan viimestä käyttöpäivää uhkaavasti lähenevät puoliks syödyt kaurahiutaleet ja ruisryynit kirppikselle. Nice.

Missään en oo kesällä käyny. Ja se ei haittaa. Koska kotini on kuin Olavin linna. Ei yhtä kaunis, eikä yhtä vanha, mut kerrostalo kuitenkin.

Tää oottas nyt tässä uuden loftasuntonsa muodikkaalla lattiasängyllä että eräs tuplakonsonanttiohjelma alkaa. Et kuitenkaan arvannu jotta mikä se oli. Adjöö! Ai niin ja unohin kertoo et mulla on hirveen iso säkki namuja. Nam.

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla