Liian pitkä aika on kulunu. Aika menee nopsaan. Ja hitaasti. Toiset asiat etenee nopeammin, kuin toiset. Viimeksi tänne kirjoittanut minä oli työharjoittelussa. Nyt hän opiskelee projektihommia. Viimeksi olin "vaikeasti selitettävässä parisuhteessa", nyt ihan oikeassa. Viimeksi oli kamala talvi, nyt ulkona on ihana kevään tuntu.
On ihanaa, että aika kuluu. On jotain mitä muistella, mihin vertaila omia kokemuksia ja mihin perustaa tunteitaan. Olis mukava, jos muistais välillä oppiakin ja huomata jotain. Pysähtyä miettimään. Tai vaikka ihan vaan ohimennen hoksata jotain. Eihän sen tarvii aina olla mitään elämää suurempaa filosofista mukamahtavaa. Joskus riittää, kun huomaa ne tien toisellakin puolella olevat rakennukset. Tai keksii jonkun uuden maamerkin.
On ihana nauraa. Ja kun joku nauraa sinun kanssa. Kun jollekin voi sanoa ne tyhmimmät ajatukset ääneen. Kun jollekin voi soittaa ihan vaan ilman mitään asiaa. Kun voi sanoa jollekin että haista vittu, ja nauraa päälle. Kun voi purppasta ja toinen jaksaa aina esittää kuuntelevansa. Kun voi olla oma kummallinen itsensä. Kun voi hymyillä ja saada hymyn takaisin. Tai kun ymmärtää ilman sanoja.
Ei sitä olis mitään ilman ympärillä olevia ihmisiä. Tai kai sitä jotain, mut eipä kovin kummasta.
Viisaita sanoja :)
VastaaPoista