Joskus on semmoinen päivä, että ensin meinaa vetää spagaatin, kun koittaa astua ulos autosta ja kenkä on liukas ja onnettomuus ei ole kaukana. Ja kun menee ajoissa bussipysäkille ja huomaa hetken päästä, että bussikin on ollut ajoissa. Enemmän ajoissa, kuin itse kyytiinänkeäjä. Ja sillon on tietysti paljon pakkasta. Joskus voisi kuvitella, että nuo päivät ei tule menemään hyvin. Mutta toisinaan huomaa, et päivästä voi silti tulla hyvä. Ihana ehkä?
Musiikilla. Kyllähän siinä nyt väkisin nousee suupielet korviin, kun kuuntelee vanhoja klassikoita ja tajuaa hytkyvänsä ja jammailevansa bussipysäkillä välittämättä niistä muista jääkalikoista. Ja sitten kaiken kruunaa, kun istuu lopulta siinä ihanassa seuraavassa saapuneessa bussissa ja korvanapeista alkaa kuulua.. I'am Iron man!
Voi sitä nostalgian määrää. Tää päivä pelastui sillä. Oon joskus aika helppo ;D Vaikka olikin kylmä, sisällä lämpes, kun marssin toiselle puolen kaupunkia susiruma reppu selässäni ihmisten vilistessä ohi ja siellä ei silti ollut kun minä, lumiset puut ja miun biisit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti