Nyt leikitään, että sitä musahaastetta, jonka nimeä ei täst edes ole lupa täällä mainita, ei ole koskaan ollut olemassa. Tästedes voimme tarvittaessa käyttää siitä nimitystä murheenkryyni.
Ensin hän löytää jostain ihanan musahaasteen murheenkryynin. Jaksaa sitä kaks viikkoa. Tympiintyy. Unohtaa koko blogin sen vuoksi. Päättää ottaa härkää sarvista, jatka biisin verran. Tympiintyy. Haluaa murheenkryynistä eroon.
Hän päättää postata kaikki videot kerralla. Saa kummaksuvia katseita ja ihmetteleviä kysymyksiä osakseen, kuunnellessaan netistä mm. Jänis istui maassa - ja Meksikon pikajuna -lauluja. Saa viimeisen videon paikoilleen, ja TSÄDÄÄÄM. Kaikki on pomppinu miten sattuu. Häneltä palaa hihat. Hän päättää haudata idean murheenkryynin loppuun asti toteuttamisesta.
Sen postauksen alussa, jossa tämä murheenkryyni oli määrä toteuttaa loppuun, mainittiin jotenkin näin: "keskenhän ei voi jättää, jos jotain on alottanut." No, näköjään rajansa kaikella. Ku leikkaa kii, niin sit leikkaa kii. Murheenkryyni, lepää rauhassa.
Opin tästä, et musahaasteet ei oo minuu varten. Pitäkee tunkkinne.
Kirjoittaja on käyttänyt tekstissään mukamas huumorinhippusiaan, eikä todellisesti ole maansa myynyt. Pääsipähän siitä.
ehkä jos ois ettiny jonkun vähän lyhyemmän haastelistan :P
VastaaPoistahaha, voi poloista.. itelläni oli eilen musapäivä, päässä soi mm. postimies pate, leipuri hiiva ja mitähän vielä, ehkä olen ihan onnellinen etten muista niitä kaikkia :D
Pöh no en minä sitä "ettiny" :D Ihan pänkki lista oli kyllä. Mulla soi eilen pässä vooooooi herran jestas minkälainen lapsi oli hän...ja sit tähän loppuun tuli jostain ihan ihmeellinen muunnos. Jota en tähän kirjota. :D
VastaaPoistaaina välillä hyräilen intiaanipoika tukisukkaa :) se piristää päivää aina mukavasti
VastaaPoistaHah. Se onkin varsin hyvä laulu :D
VastaaPoista