Kun tämän aloitan on kello noin paljon. Ja noin vähän. Ja nyt kun tämä lause vaihtui, on lauantai. Hyvää lauantaita! Oon pari päivää yrittäny kahlata läpi blogeja bloglovinin kautta ja niitä päivityksiä tulee koko ajan lisää ja en kerkii.. appuu. En siis oo istunu koko ajan tässä koneella, muuten se ei olis näin vaikeeta.
Tällä viikolla oon ollu muun muassa äitin hoivissa eli puutarhurina. Ja koiran kouluttajanakin olin! Kattokaas:
"Näin minä istun tässä rapulla. Kun ei päästetä kaivamaan kukkapenkkiä. Tyhmiä."
Äitee osti meille oikeen kunnon työhanskat. Kyllä kelpasi olla puutarhurina! Mietin vaan, et kukahan nero siellä on keksiny et tehdään pinkkejä puutarhahanskoja.. Keskustelu on varmaan mennyt jotakuinki näin:
A: Hei mites ois pinkit käsineet?
B: No heh heh.
A: No ei ku varmasti on joku niin hölmö et ostaa.
B: No ei varmana oo.
A: Paljosta veto?
2kk kuluttua:
B: Pinkkejä hanskoja on myyty enemmän ku muita. Tässä, ota sit tää vaimo.
Mutta mullapa on todistusaineistoa siitä, että olen käsitellyt lapiota:
"Uuuuppistaheijjakkaa." Oikein muodikkaasti on pukeutunut hän. Kengätki näyttää pinkeiltä. Todellisuudessa ne on mamin omat punaiset. Hanskatkin on äitin. Onko mulla mitään omaa.. On pyllötys.
"Nuuuuuuuuuin."
Kaivannon jälkeen aseteltiin pohjalle kangasta ja seulottiin multaa (??) ja sillai. En päässy hauskimpaan osuuteen, eli istutukseen osallistumaan. Mutta sitten siihen koirankoulutukseen. Opetin Pokea (alla ja yllä) kierimään. Tosi tärkee, jokaisen koiran pakko-osattava taito, eikös? Ja kyllähän se ihan oppi. Toivottavasti joku muistaa sen kans sitä treenata, ettei ihan heti unohdu. Yritin pyytää sitä seniorikoiraa antamaan tassua. Aika laiska tapaus, ku kehtas nostaa noin kaks senttii maasta..
Ja muutenki. Miten hyvä on opettaa pentukoiralle jotain, kun isompi koira tulee siihen viereen esittämään miten hyvin hän kyllä osaa istua ja olla nätisti. Se ei tietenkään yhtään villitse sitä pikkukoiraa siinä, eheiii.
Opetin pikkukoiraa myös kävelemään hihnassa vähän nätimmin. Voi kun se oppi nopsasti. Ehkä hän tarvitsee hyvin paljon harjoitusta ja kertausta vielä, mutta hyvä siitä tulee.
Näin väsynyt hän oli päivän päätteeksi: (pahoittelen tärähtänyttä otosta..)
Semmosta. Sen jälkeen oon ollu kotosalla, käynyt kaverin luona, käynyt mummon luona jne. Mummon kanssa aina tapellaan <3 Kuten tänään.
Mummo: Otatko kahvia?
Mie: En ota.
Mummo: No voi ku mie oon koko päivän toivonu, et joku tulis kylään.
Mie: No voin mie sulle keittää. Mut en ite juo, ku just join.
Mummo: No keitäppä!
---
Mummo: Mie etin täältä jotain pullaa.
Mie: Joo mut mulle ei tarttee, en syö.
Mummo: No miepä otan, en sitä pelkkää kahvii..Mie otan tästä tän omankupin, ota itelles.
Mie:...
Kaadan mummon kuppiin pikku lirun.
Mummo: Noniin, kaavvappa ensin itelles.
Mie: No enkä ku sullehan tää keitettiin.
Mummo: OTA NYT.
Mie: NO EN OTA KU SULLE KEITIN.
Mummo: No kylläpäs otat ku sie oot vieras. *piilottaa kupin*
Kaadan itelle puol kuppia ja mummolle loput.
Mummo: No niin, syö rinkelii.
Mie: En syö.
Mummo: NO OTA NYT.
Mie: NO EN OTA.
Aah.
Mummolle piti laittaa sokerijauhoa lisää kuppiin. Hän kun syö lastenruokia (??), niin niihin laittaa sokeria, kun ne ei maistu miltään.. Ei kuulemma suolaa hän.. Ja ensitöikseni ku menin, huomasin sokeria lattialla. No sehän älähti, et elä koske niihin suoloihin. Ne oli siinä muurahaisia varten. Ja oli muuten muurahaiset vähentyny suolalla.
No mut joo. Meidän mummo on 90-vuotias ihana höntti. En oikein sillon lapsena sitä tajunnu, mut vanhempana voi vaan ihailla.
No tästä tuli nyt tämmönen kilometripostaus. Loppuun kerrottakoon, että kadonnut kameranjohto löytyi. Ai missäkö se oli? No ihan siellä missä pitikin - lipaston laatikossa.. En tajua.
Nyt naaman pesuun ja uniloilleen. Huomenna ehkä mökkeilemään? (kello on nyt 00:29)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti