Pelko pois.

Ei sitä perjantaita ja 13. päivää kannata pelätä. Vaikka joku kirous tässä nyt on. Kameran piuha on taas ties missä. Miten voi blogata ku ei oo kuvii. (Siskoni teoria on, että se on kotitontun [joka käy nuolemassa rillini ihan likasiks] vaimo.]

Ja palaakohan edellinen postaus bittiavaruudesta vielä omaan kotiin, vai löysiköhän se jonkun paremman kodin. Epäilen sitä suuresti. Siis et jossain vois olla parempi koti.

Tänään on aurinko hellinyt ja ollut oikein ihana perjantai. Kävin kaupungilla ja hyvässä seurassa harrastin piknikin tapaista. Vähän evästä ja perttikoliakorttipeliä. Skip-bo rulaa. Ostin tuoreita tuontivadelmia. Ai nam miten hyviä ne olikaan. Hinta oli melko suolanen (onneksi maku makea, haa.). Laskin ihan kappalehinnan, 19 senttiä ja rapiat per marja. Oon ihan normaali joo ku lasken tommosia.

Melkein tuli legendaarinen puolirusketus siinä auringossa istuskellessa. Toinen käsi saattaa olla hieman sävyisämpi kuin toinen. Ei anneta sen haitata.. Keskustaan päin pyöräillessä oli myötätuuli.. takaisin päin ei ollut. Mikäs sen mukavampaa. Noh, urheilun kannalta. (Ihan ku noi ylämäet olis myötätuulella jotenki mukavia.)

Nyt jatkan jääkiekon töllöttämistä ja irtokarkkien namustelua. Irtokarkit on parasta. Voi leijonat, näyttäkää niille venäläisille! Hauskaa loppuiltaa!